Alueiden tutkimus 2021

Transport for London (TfL) has committed to protecting and enhancing its natural assets and has a key target of delivering biodiversity net gain across its estate of highway, rail and underground assets. WSP assessed all habitats within TfL’s estate across Greater London and surrounding areas to provide an up-to-date biodiversity baseline dataset. To identify remaining habitats and gaps in coverage from previous surveys, WSP ran a high-resolution remote sensing assessment using LiDAR aerial photography and, satellite data.

Biodiversity toolkits were developed to help enable TfL to monitor biodiversity gains and losses at a network level as well as individual development projects. WSP also produced guidance documents in consultant with TfL, the Greater London Authority and others, as well as developed and ran training for TfL staff and external ecologists contracted on development projects.

This approach has allowed TfL to track progress against its biodiversity targets and objectives for the first time, as well as providing the basis of ensuring they meet the Mayor of London’s strategic environmental and transport objectives. This approach is now being used on projects across the UK including HS2. The project was shortlisted for a TfL contractor award for ‘best environment project’.   

The Waikato Expressway, currently under construction by the New Zealand Transport Agency (Waka Kotahi), is being routed through areas with significant habitat for long-tailed bat habitat – known locally as ‘pekapeka’ – a species with a ‘vulnerable’ conservation status and protected under the Wildlife Act.

Partnering with world-renowned bat experts and biostatistitians from Stuart Parsons Queensland University of Technology, WSP are carrying out one of the most complete studies of long-tailed bat distribution in the country. The project involves pre-and post-construction monitoring at over 100 sites with thermal imaging and acoustic monitors. From this data, WSP developed a pre- and post-construction statistical model, results of which are expected to provide much-needed data on the impacts of transport projects on bat populations and behaviour.

In addition, WSP provided expert advice and implementation of measures to support bat ecology, such as artificial bat roosts and planting. The team has also established strong relationships with Waikato Regional and District Councils, the Department of Conservation and local iwi, providing education about the proposed solutions that will help overcome the project’s ecological impacts.

Alueiden tutkimuksessamme kunnat on ryhmitelty soveltaen Ruotsissa käytössä  olevaa kuntien ja alueiden yhteisön (Sveriges  Kommuner och Regioner, SKR) luomaa luokitusta,  jossa lähtökohdiltaan tasavertaiset kunnat on koottu  yhteen omiin ryhmiinsä. Tarkastelimme  yhtenä elinvoiman tekijänä 2010-luvun väkiluvun muutosta prosentteina 10 vuodessa (2020 ja 2010 erotus). Emme tarkastelleet jakson muuttoa ulkomailta.

Kun tarkastellaan ajanjaksoa 2010-2020, on silloin Suomessa ollut historiallinen väestön isoimpiin kaupunkeihin kasautumisen vuosikymmen. Väkiluku kasvoi erityisesti Helsingin seudulla. 2010-luvulla kuntaryhmänä kasvoivat eniten neljä isointa kaupunkia (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Tampere) keskimäärin 15%.  Niiden lähikunnat kasvattivat väkilukuaan kuntaryhmänä keskimäärin 2%. Yhteensä 14 keskisuurta kaupunkia (keskustaajamassa 40 000–200 000 asukasta), kasvattivat kuntaryhmänä väkilukuaan 4%. Kaikissa muissa  kuntaryhmissä väkiluvun kehitys oli negatiivinen -3% - -13 % siten, että syrjäisimmissä kunnissa tappio oli suurin. Näistäkin kuntaryhmistä löytyy kuitenkin kuntia, jotka yllättävät ja kuntaryhmissään suhteellisesti eniten väkilukuaan kasvattaneet kunnat olivat  Porvoo, Kempele, Kustavi, Luoto, Ylivieska ja Kittilä.

Seuraavat kunnat olivat oman kuntaryhmänsä ykkösiä väkiluvun kasvattamisessa:

• Isot kaupungit: Vantaa ja Espoo 18% (Tampere 13% ja Helsinki 12%)
• Isojen lähikunnat: Sipoo 18%
• Keskisuuret kaupungit: Oulu 12%
• Niiden lähikunnat: Kempele 18%
• Niiden reunakunnat: Kustavi 10%
• Pienet kaupungit: Porvoo 4%
• Pienten lähikunnat Luoto 15 %
• Maaseutumaiset kunnat: Ylivieska 9%
• Maaseutumaiset matkailun kunnat: Kittilä 4%

Nettomuutto on inhimillisen pääoman perustekijä, joka koronavuonna 2020 suuntautui edelleen kuntaryhmittäin tarkasteltuna isoihin kaupunkeihin ja niiden lähikuntiin. Hienoista nettovoittoa saivat myös keskisuuret kaupungit. Tämä muutos noudattaa isossa kuvassa trendiä, joka vallitsee vahvasti jaksolla 2009-2019. Verrattuna vuosikymmenen kehitykseen muuttoliike hidastuu vuonna 2020 kuitenkin olennaisesti ja muuton kuva pirstoutuu lähikuvassa toisenlaiseksi. Muutosta kuvaa hyvin esimerkiksi se, että kun vuosikymmenen jaksolla kahdenkymmenen kärjen ovat muodostaneet vahvaa elinvoimaa tuottavat kunnat, on vuoden 2020 kärjestä yli puolet kohtalaisen tai heikon elinvoiman etäällä keskuksista sijaitsevia kuntia. Kärjen 20 kunnan listalla väkilukuun suhteutetussa nettomuutossa säilyttävät paikkansa koronavuonnakin Sipoo, Kauniainen, Kaarina, Järvenpää, Kempele ja Kustavi. Yli 2% negatiivinen nettomuuton toteutui Lappajärvellä, Siikaisissa, Siikajoella ja Punkalaitumella.  On erittäin mielenkiintoista seurata, millaiseksi muuttoliikkeen kokonaistilanne muodostuu 2021 ja sitä seuraavina vuosina.

Tarkastelimme tutkimuksessa Suomen sisäisen tulomuuton ja lähtömuuton erotusta suhteessa kunnan väkilukuun Tilastokeskuksen tiedoin. Teematarkastelussamme ei ole huomioitu ulkomaille tai ulkomailta suuntautuvaa muuttoa, mikä vaikuttaa erityisesti Helsingin seudun lukuihin. Nettomaahanmuutto oli vuonna 2020 17 814 henkilöä.

Ikärakenteella on tärkeä merkitys alueen tulevaisuuden toimeliaisuuden ja veropohjan kannalta. Olemme tutkimuksessamme tarkastelleet alle 55-vuotiaiden osuutta kunnan väkiluvusta Tilastokeskuksen vuoden 2020 väestötiedoin. Alle 55-vuotiaiden osuus noudattaa kaupunkien koon hierarkiaa siten, että mitä isompi paikkakunta sen enemmän alle 55-vuotiaita. Myös oppilaitosten määrä vaikuttaa luonnollisesti nuoren väestön määrään.  Alle 55-vuotiaiden osuus kunnan väestöstä vaihtelee kuntaryhmittäin välillä 48%-72%. Ruotsin kunnissa samana vuonna osuus vaihteli välillä 58%-74%. Nuoren väestönosan osuus koko väestöstä on Ruotsissa 65% ja Suomessa 58%. Ikärakenteen haaste on siten yhteinen, mutta olemme 7%:n takamatkalla ja lisäksi Ruotsin väestö on lähes kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Pienimmillään nuoren väestön osuuden ero on isoimmissa kaupungeissa, joissa ero maiden välillä on vain kaksi prosenttiyksikköä Ruotsin hyväksi (Suomi 72% ja Ruotsi 74%).

Suhteellista osuutta tarkastelemalla maan kattava teemakartta näyttää tasapainoisemmalta kuin absoluuttisin luvuin, mikä on tärkeä huomio, ja antaa oikeamman ja reilumman kuvan tilanteesta paikkakunnittain. Tunnetun huolen aiheen muodostaa se tosiasia, että 42% kunnista alle 55-vuotiaiden osuus on puolet tai alle puolet koko väestöstä. Näissä maaseutumaisissa ja etäällä keskuksista sijaitsevissa kunnissa keskimääräinen väkiluku on kuitenkin Suomessa pieni ollen 5225 asukasta. 

Työllisten sairastavuus valikoitui vuoden 2021 tutkimuksessamme yhdeksi inhimillisen pääoman ja hyvinvoinnin mittariksi. Koko maassa työllisten sairastavuudessa jaksolla 2010-2019 on keskimääräisiä eroja siten, että neljässä suurimmassa kaupungissa (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Tampere) on kuntaryhmänä sairastettu keskimäärin vähiten eli 5,1 pv vuodessa. Maaseudun harvaanasutuissa ja etäällä keskuksista sijaitsevissa kunnissa on keskimääräinen sairastavuus ollut lähes kaksinkertainen eli yli 9 pv.

Isojen kaupunkien usein kiireiseksi mielletty elämä ja työelämä näyttää pitkän aikasarjan tilastojen valossa siten mielikuvia paremmalta, mikä on myönteinen tulos. Tutkimuksen aikasarja on ajalta ennen pandemiaa ja osoittaa, että tarttuvien sairauksien merkitys tiiveimmillä alueilla on selkeästi vähäinen. Työikäisten elämä erityisesti Helsingin seudulla on hyvää sairastavuudella mitattuna. Yksittäisistä kunnista pienin sairastavuus oli viisikolla Kauniainen 3,3 pv, Espoo 4,0 pv, Helsinki 4,6 pv, Kirkkonummi 4,8 pv ja Sipoo 5,0 pv. Yksittäisen kunnan työikäisten korkein sairastavuus oli Kainuussa Puolangalla  keskimäärin 14,2 pv vuodessa.

Vuosittain maksettujen sairauspäivien määrää suhteessa työllisten määrään on tarkasteltu 10 vuoden keskiarvona jaksolla 2010-2019. Lähteenä on käytetty Kansaneläkelaitoksen (Kela) tuottamia tilastoja. Tarkastelussa on otettu kaikki sairauspäivärahatyypit huomioon (sairauspäiväraha, osasairauspäiväraha, YEL-sairauspäivaraha, tartuntatautipäiväraha sekä luovutuspäiväraha). Kunnat saavat poikkeuksellisesti sitä paremmat pisteet mitä pienempi on indikaattorin arvo eli sairastavuus, ja parhaat pisteet on ilmaistu kartalla tummimmalla sävyllä. Työllisten määrän lähteenä on käytetty Tilastokeskuksen tietoja

Tarkastelimme Alueiden tutkimuksessa ammatillisten oppilaitosten ja korkeakoulujen määrää tai läheisyyttä kunnissa, koska se on mielestämme eräs tärkeä menestystä rakentava tekijä. Kyse ei ole pelkästään koulutuksesta, vaan oppilaitosten ja tutkimuslaitosten kanssa yhteistyötä tekevien kaupunkien ja kuntien on mahdollista saavuttaa merkittäviä hyötyjä alue- ja elinkeinokehitykseen sekä sosiaalisiin innovaatioihin. Digitaalisten yhteyksien arkipäiväistyminen lieventää eroja alueiden välillä ajatellen oppilaitosten ja korkeakoulujen läheisyyttä.

Tutkimme oppilaitosten ja korkeakoulujen sijainteja ja saavutettavuutta vuoden 2020 tiedoilla. Jos kunnassa on oppilaitoksia, indikaattori kertoo niiden määrän (positiivinen luku). Jos kunnassa ei ole oppilaitoksia, indikaattori kertoo arvioidun matka-ajan lähimpään oppilaitoskuntaan (negatiivinen luku, mitä lähempänä nollaa sen parempi arvo). Oppilaitosten määrät perustuvat Tilastokeskuksen avoimeen dataan. Tutkimuksessa on otettu huomioon kaikki ammattiin johtavan koulutuksen oppilaitokset sekä korkeakoulut. Läheisyys on arvioitu matka-aikana autolla lähimpään kuntaan, josta löytyy oppilaitos.

Useimmissa kunnissa ammattiin johtavia oppilaitoksia on 0 kpl. Paras tilanne tällä mittarilla oli kunnissa: 

1. Kaarina,
2. Vantaa
3. Järvenpää
4. Rovaniemi
5. Seinäjoki
6. Kokkola
7. Espoo
8. Tampere
9. Hyvinkää
10. Kuopio

Oppilaitosten ja korkeakoulujen hyvä saatavuus alueella korreloi vahvasti kunnan menestykseen elinvoimamittauksessa. Jokaisella listalta löytyy yllättäjä, ja tällä kertaa se oli Hyvinkää.

#alueidentutkimus2021

Inhimillinen pääoma luovuutena ja osaamisena on taloudellisen pääoman ja teknologioiden ohella yhä tärkeämpi menestystekijä. Korkeakoulutettujen suuri osuus työikäisistä korreloi vahvasti Alueiden tutkimuksessa menestyneiden kuntien kanssa, vaikka joukosta löytyy toki poikkeuksiakin.

Korkeakoulutetut ovat ennen pandemiaa valinneet tutkimuksemme mukaan useimmiten asuinpaikakseen yliopistokaupungin tai sen lähikunnan.  Vuonna 2019 tämän ryhmän suhteellinen osuus työikäisistä oli keskimäärin korkein 40% neljällä suurimmalla kaupungilla ryhmänä. Tutkimuksemme kuntaryhmistä alhaisin osuus on etäällä keskuksista sijaitsevissa maaseutumaisissa ja harvaanasutuissa kunnissa 17%. Poikkeuksen muodostavat maaseutumaiset kunnat, joissa matkailun osuus elinkeinosta on painottunut. Siellä osuus on keskimäärin hieman korkeampi 19%. 

Yksittäisistä kunnista korkein korkeakoulutettujen prosenttiosuus työikäisistä on reilun 10 000 asukkaan Kauniaisissa 66% ja sen jälkeen korkeimmat luvut ovat Espoossa 47% ja Helsingissä 46%. Yllättäjä tässä tarkastelussa on parhaiten Alueiden tutkimus 2021:ssa menestynyt noin 20 000 asukkaan Pirkkala, missä korkeakoulutettujen osuus on 40%. Kunta sijoittuu neljänneksi heti kärkikolmikon jälkeen. Kärkeen sijoittuvat pienemmistä kunnista myös Turun seudulta Kaarina, Vaasan seudulta Mustasaari ja Uudeltamaalta Kirkkonummi, kaikki 37% osuudella. Myös Jyväskylä ja Muurame sijoittuvat hyvin, molemmat 36% osuudella.

Alhaisimmillaan korkeakoulutettujen osuus on 10% työikäisistä, joissakin maaseudun pienimmissä 1000 -1500 asukkaan kunnissa. Jos osuus suhteutetaan koko väestöön, oli Tilastokeskuksen mukaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus koko väestöstä 30% vuonna 2020, eläkkeellä olevat mukaan lukien. Suomalaisten koulutustason nousu viimeisen 50 vuoden aikana on ollut menestystarina, mutta nyt koulutustason nousu on kuitenkin pysähtynyt. Toisaalta aikuisväestön elämänmittainen oppiminen on helpottunut huomattavasti työn ohella ja keskusten ulkopuolella koulutuksen tarjonnan digitalisoituessa. Alueet ja eri väestöryhmät ovat tässä suhteessa tasa-arvoistuneet.

Lasten ja nuorten koulumenestys ja oppimistulokset ovat tekijöitä, joita tulee seurata jatkossa kaikissa kunnissa tarkasti. Tulevaisuuden pohja luodaan siellä.

TOP 10 järjestyksessä:

1. Kauniainen
2. Espoo
3. Helsinki
4. Pirkkala
5. Tampere
6. Kaarina
7. Kirkkonummi
8. Mustasaari
9. Oulu
10. Turku

#alueidentutkimus2021

Syntyneiden lasten määrä on keskeinen inhimillisen pääoman tulevaisuuden ja yhteiskunnallisen luottamuksen mittari. Viime vuosikymmenellä syntyvyys aleni Suomessa merkittävästi. Kokonaishedelmällisyysluku laski 2010-luvulla 1,87 lapsesta 1,35 lapseen naista kohden vuonna 2019, mikä oli kaikkien aikojen matalin syntyvyys Suomessa. Syntyvyyden yhdeksän vuotta jatkunut lasku pysähtyi Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020, jolloin syntyvyys nousi 1,37 lapseen naista kohden.

Mutta missä syntyivät 2010-luvun lapset? Jaksolla 2010-2019 koko maassa tuhatta 15-49 vuotiasta naista kohden eniten lapsia syntyi Merijärven, Luodon ja Perhon kunnissa ja kaupunkien kärjen muodostavat Raahe, Kokkola ja Tornio. Synnyttäneisyyden keskimääräinen vuotuinen luku kunnissa vaihteli erittäin voimakkaasti välillä 20-106 lasta tuhatta naista kohden. Yksittäisten kuntien alhaisia lukuja esiintyy lähes kaikissa maakunnissa. Oheisen kartan grafiikka kertoo havainnollisesti ne alueet, joissa lapsia syntyi eniten. Tutkimuksen luvut kertovat myös, että lasten, koulujen ja lapsiperheiden tulisi olla jokaisen kuntastrategian keskiössä.

#Alueidentutkimus2021

Energiamurros on laaja yhteiskunnallinen kysymys, joka realisoituu kotitalouksille esimerkiksi lämmitys- ja sähköenergian lähteiden vähäpäästöisyyden sekä energiatehokkuuden vaatimuksena, kallistuneena sähkön hintana, kiinteistökohtaisen lämmitysjärjestelmän uudistamistarpeina ja hiilineutraalin liikkumisen ratkaisuina. Päästöjen vähenemässä on kyse laajamittaisesta kansallisesta talkoosta, jossa tarvitaan yhteisvastuuta, mutta erityisen suurta vastuuta isojen päästöerien sekä sääntelyn ja kannusteiden päättäjiltä. Myös tiedon tuottajilla on keskeinen merkitys hiilineutraalisuuteen tähtäävässä muutoksessa.

Koko maan alueen kattavassa tutkimuksessamme vihreän rakennemuutoksen toiseksi indikaattoreiksi  valittiin kuntien alueellinen päästöjen vähenemä, josta oli kesällä 2021 olemassa Suomen ympäristökeskuksen tuoreet  yhdenmukaiset laskelmat jopa 12 vuoden jaksolta ulottuen vuoteen 2019.  Indikaattorimme sisältäessä päästövähenemän tuulivoimakompensaatiolla, suhteellista etua saavat tuulivoimaa rakentaneet kunnat. Kuitenkin joukossa on kuntia, joiden alueella on vain vähän tuulivoiman tuotantoa, mutta keskitetyn energiajärjestelmän puhtaiden investointien avulla on saavutettu nopeaa päästöjen vähenemistä.

Kun tarkastelimme päästövähenemää jaksolla käyttämämme kuntaluokituksen mukaan, totesimme, että vähenemä on ollut keskimäärin suhteellisesti nopein isoissa ja keskisuurissa kaupungeissa (38%)  ja pienin maaseudulla sekä pienten kaupunkien lähikunnissa (9-16%). Ylimpään päästövähentäjien kymmenyksen kärkeen sijoittuvat  kuitenkin yksittäisistä kunnista Simo 117 %, Ii 62 %,  Luhanka 58 %, Järvenpää 51 %, Vaasa 51 %, Kemiönsaari 49 %, Kristiinankaupunki 49 % sekä Raahe, Turku ja Pyhäjoki 48 % kukin. Kaupunkien kuntaryhmien sarjassa jo mainittujen lisäksi kärkikymmenykseen ylsivät Pori, Kuopio, Vantaa, Lahti, Tampere, Jyväskylä ja Pietarsaari. Päästövähentäjinä erottuvat myös Perämeren rannikon kunnat erityisesti niiden alueelle rakennetun tuulivoiman ansiosta.

Hyvää työtä päästövähenemän eteen tehdään tarkastelumme perusteella erilaisissa ja erikokoisissa kunnissa, mutta tätä myönteistä kehitystä hyödyntää viestinnässään kunnista vain osa. Vetovoimatekijänä hiilineutraalisuuteen ja kestävyyteen sitoutuminen on trendinä vahvistumassa, ja tätä arvostavat sekä sijoittumispäätöksiä tekevät yritykset että yksityiset muuttoa harkitsevat kansalaiset.

Tietolähde: Suomen ympäristökeskus

#Alueidentutkimus2021

Vihreän siirtymän tilastointi ja seuranta on vasta  käynnistymässä, ja siitä sekä vuonna 2021 valmistuneen kansallisen Kiertotalouden strategisen ohjelman seurannasta on saatavilla rajatusti tietoa, aikasarjoista puhumattakaan. WSP:ssa haluamme nostaa  esiin tämän muutoksen tärkeyttä sekä luonnon, talouden että ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Alueiden tutkimuksessamme toiseksi vihreän rakennemuutoksen indikaattoriksi valittiin kiertotalouden osuus kuntien yritysten  liikevaihdosta. Kiertotalouden valtakunnallinen  etenemisen tilastointi käynnistyi kokeellisesti vuonna 2021 Circwaste -hankkeen tuottamien tietojen pohjalta, joten tilastoinnin ja elinkeinon kehittyminen voi muuttaa  näkymää jatkossa. Vaikka kiertotalous ja sen seuranta ovat vielä lähtökuopissa, tämä tekijä otettiin mukaan tulevaisuuskestävyyden tarkasteluun sen sisältämän suuren taloudellisen ja ekologisen kestävyyden potentiaalin vuoksi.

Kiertotalouden etenemän tarkastelussa nousi esille kiinnostavia asioita.  Isojen ja keskisuurten kaupunkien lähikunnat ovat  hyötyneet materiaali-intensiivisen seudun mahdollisuuksista, ja erityisesti niissä kiertotalouden keskimääräinen liikevaihdon osuus on kasvanut. Kiertotalouden osuus yksittäisen kunnan elinkeinojen kokonaisliikevaihdosta on kuitenkin korkeimmillaan Nousiaisissa, Ikaalisissa, Jokioisissa, Hattulassa, Keminmaalla, Kivijärvellä ja  Juupajoella. Nousiaisissa osuus oli jopa 35 % vuonna 2019 ja muilla mainituilla osuus sijoittui 10 %-20%  välille (tiedot Tilastokeskus).  Se, että korkeammat prosenttiluvut sijaitsevat epäsymmetrisesti elinvoimakartan vahvojen alueiden kanssa voi tarkoittaa uutta positiivista mahdollisuutta näissä kunnissa.

#Alueidentutkimus2021

Suomen työllisyysasteen kehitys kääntyi positiiviseksi 2015 jälkeen ja vuosina 2018-19 päästiin vuosikymmenen aikavälin parhaalle tasolle. Pandemiavuosi 2020 aiheutti takaiskun tähän kehitykseen, mutta vuonna 2021 työllisyys saavutti jo korkeamman tason kuin 2019. Työllisyys parani edelleen vuonna 2022 ja yleisessä keskustelussa työvHelsinki, Espoo, Turku, Tampere, Oulu, Jyväskylä, Kuopio ja Joensuu eivät yllä korkeimmille työllisyotsin työllisyys oli EU:n korkein. Suomen kokonaistyöllisyysaste oli 2019 noin 73%, työllisyyden parhaan kasvun tapahtuessa majoitus- ja ravitsemistoiminnassa, informaatio- ja viestintäalalla sekä liike-elämän palveluissa. Suomessa korkein työllisyysaste yli 86% oli 45-54-vuotiailla.  Mielenkiintoista maiden työllisyyden tilastoissa on se, että Ruotsissa painotetaan enemmän tilastointia koulutustason mukaan ja Suomessa tilastointi painottuu työmarkkina-aseman, sukupuolen ja  eri ikäryhmien työllistymisen seurantaan.

#Alueidentutkimus2021

Työllisyyden muutos on eräs käytetyin mittari pyrittäessä kuvaamaan työmarkkinoiden toimintaa ja suhdanteiden muutoksia. Työllisyysaste ei luonnollisestikaan yksin kerro kuinka suuri on työllisten kokonaistuotos, vaan tarvitaan lisäksi muita mittareita. Lisäksi työllisten ikäluokkien väestömäärän pieneneminen nostaa työllisyysastetta työllisten määrän pysyessä ennallaan. Työllisyysastetta täydentää hyvin esimerkiksi työllisten kokonaismäärän kasvu. Tietotyössä ja automaation kaudella työllisyyden ohella tuottavuus on yhä tärkeämpi mittari, eli se liikevaihto ja hyvinvointi, jota yhden työllisen panoksella kyetään tuottamaan.

Tarkastelimme vuoden 2021 Alueiden tutkimuksessamme vuoden 2019 työllisyyden lisäksi muutosta edeltävän vuosikymmenen aikana. Jaksolla 2009-2019 työllisyysasteen muutos on ollut positiivinen kaikissa tutkimuksemme kuntaluokissa. Taustalla on kuitenkin hyvin erilaisia syitä ja asiaa on syytä tarkastella monipuolisesti. Positiivisin keskimääräinen työllisyyskehitys 11% oli jaksolla 2009-2019 maaseutumaisten matkailukuntien kuntaluokassa C4. Toisaalta näissä väkiluvun muutos on samalla jaksolla ollut negatiivinen Kittilää, Kolaria ja Inaria lukuun ottamatta. Isoimpien kaupunkien ryhmässä A1 taas työllisyysasteen kehitys on ollut vaatimattomin, mutta väkiluvun kasvu selvästi nopeinta. Jos halutaan tarkastella kuntien tulevaisuuskuntoa on työllisyysasteen kehitys suhteessa väkiluvun kehitykseen kiinnostava, ja se on eräänlainen taloudellisen suorituskyvyn superindikaattori. Väestön muutto ei yksinään riitä menestyksen tekijäksi, vaan se voi hallitsemattomana jopa kasvattaa riskejä.

 Kuntia, jotka onnistuivat tarkasteltavan vuosikymmenen aikana parhaiten kasvattamaan työllisyysastetta vahvan väestönkasvun tilanteessa, olivat Kempele, Pirkkala, Luoto, Kaarina, Muurame ja Lieto. Yhteistä niille on, että ne sijaitsevat isomman kaupungin välittömässä läheisyydessä eli ovat ns. kehyskuntia. Luodon kunnan maantieteellinen sijainti poikkeaa hieman muista, mutta sekin sijaitsee Kokkolan vaikutuspiirissä. Suomesta löytyy monia vahvoja kuntia työllisyyden kehityksen osalta, mutta on kuitenkin syytä huomata, että vaikka esimerkiksi vuosien 2016-2018 aikana työllisyysasteen nousu oli Suomessa Pohjoismaiden nopeinta, on keskimääräinen työllisyysaste edelleen jäljessä pohjoismaisessa vertailussa.

Suomen työllisyysasteen kehitys kääntyi positiiviseksi 2015 jälkeen ja vuosina 2018-19 päästiin vuosikymmenen aikavälin parhaalle tasolle. Pandemiavuosi 2020 aiheutti takaiskun tähän kehitykseen, mutta vuonna 2021 työllisyys saavutti jo korkeamman tason kuin 2019. Työllisyys parani edelleen vuonna 2022 ja yleisessä keskustelussa työvoimapula ilmiönä jatkoi vahvistumistaan monilla toimialoilla.  

Tarkastelimme Alueiden tutkimuksessa eräänä tuottavuuden kehitystä kuvaavana tekijänä manner-Suomen kuntien vuoden 2019 työllisyysastetta ja toisaalta työllisyysasteen muutosta vuosikymmenen 2009-2019 aikana. Tarkastelusta avautui mielenkiintoisia ilmiöitä, joista tällä viikolla keskitymme vuoden 2019 työllisyyden alueellisiin  eroihin ja toisaalta Suomen ja Ruotsin työllisyysasteen eroihin.

Oheinen kartta kertoo tumman sinisten sävyjen keskittymisellä työllisyyden vahvimmat vyöhykkeet. Näitä ovat Uudenmaan kunnat Inkoosta Porvooseen ja Lapinjärvelle, Lounais-Suomen rannikkoalueen kunnat Sauvosta Eurajoelle, Pirkanmaalta erottuvat Tampereen lähikunnat Ylöjärvi, Pirkkala, Lempäälä ja Kangasala. Suomen vahvin tasainen hyvän työllisyyden vyöhyke sijoittuu Pohjanmaan rannikolle Kristiinankaupungista Kruunupyyhyn ja Luotoon. Jyväskylänseudulta erottuu Muurame, Savo-Karjalasta Lemi, Kontiolahti, Siilinjärvi, Vieremä ja Sotkamo sekä Oulun seudulta Kempele. Pohjoisilla tunturialueilta löytyy yhtenäinen hyvän työllisyyden vyöhyke Kolari, Muonio, Kittilä, Sodankylä, Inari ja Utsjoki. Yliopistokaupungit kuten Helsinki, Espoo, Turku, Tampere, Oulu, Jyväskylä, Kuopio ja Joensuu eivät yllä korkeimmille työllisyysasteille eräänä selittävänä tekijänä opiskelijoiden suhteellisen suuri osuus väestöstä. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla  yritysten tuottavuus on kuitenkin korkea.

Mitkä kunnat olivat vahvojen vyöhykkeiden ykkösiä työllisyysasteessa 2019?  Uudenmaan kärjestä löytyy Sipoo yli 76 % työllisyydellä. Lounais-Suomessa Rusko ja Masku ylsivät molemmat 78% työllisyyteen. Närpiön kunta Pohjanmaalla ylsi vyöhykkeen ja koko Suomen korkeimpaan työllisyyteen yli 81 %. Lapin vyöhykkeen kärjestä löytyvät tasavahvoina Kittilä ja Muonio 76% kumpikin.

Miten Suomen työllisyystaso vertautui Ruotsiin? Vaikka joitakin tilastoinnin eroja löytyykin, on ero selvä Ruotsin eduksi. Ruotsin työikäisen väestön työllisyysaste vuonna 2019 oli noin 82%, mikä tarkoittaa 4,8 miljoonaa työllistä. Korkein työllisyys oli akateemisesti koulutetuilla, joita oli työllisistä joka kolmas. Kokonaisuutena Ruotsin työllisyys oli EU:n korkein. Suomen kokonaistyöllisyysaste oli 2019 noin 73%, työllisyyden parhaan kasvun tapahtuessa majoitus- ja ravitsemistoiminnassa, informaatio- ja viestintäalalla sekä liike-elämän palveluissa. Suomessa korkein työllisyysaste yli 86% oli 45-54-vuotiailla.  Mielenkiintoista maiden työllisyyden tilastoissa on se, että Ruotsissa painotetaan enemmän tilastointia koulutustason mukaan ja Suomessa tilastointi painottuu työmarkkina-aseman, sukupuolen ja  eri ikäryhmien työllistymisen seurantaan.

#Alueidentutkimus2021

Syyskuussa julkaistussa kuntien tulevaisuuskunnon tutkimuksessa  tarkastelimme Suomen alueiden tilannetta inhimillisen pääoman, tuottavuuden ja vihreän rakennemuutoksen indikaattoreilla. Yhdeksi tuottavuuden kuvaajaksi nostimme kuntien väestön keskimääräisen palkkatulotason muutoksen jaksolla 2009-2019. Muuttoliike varsinkin isoihin ja keskisuuriin kaupunkeihin oli voimakas koko tämän vuosikymmenen. Palkkatason muutos samalla jaksolla on lukuarvoina kuntaryhmissä eräänlainen muuttoliikkeen lukuarvojen negaatio: kaupungeissa keskimääräinen tulotaso asukasta kohden on kasvanut hitaimmin 4% - 7%, kaupunkien lähikunnissa 9% - 14% ja maaseutumaisissa kunnissa 12%. Kaupunkien lähikunnat ovat palkkatason nostamisessa pärjännet keskimäärin erittäin hyvin. Kaikkein suurin positiivinen kehitys on lähtökohtaan verrattuna tapahtunut maaseutumaisissa matkailun kunnissa palkkatason kehittyessä 17%, perustuen todennäköisesti matkailuelinkeinon kasvuun vuosikymmenen aikana.

Kaiken kaikkiaan keskimääräisen palkkatulotason muutosten koko skaala vuosikymmenen aikana ennen pandemiaa on hätkähdyttävän laaja lähtien       -30% tasosta ja päätyen aina +50% tasoon saakka. Selittäviä tekijöitä taustalta löytyy positiivisesta ja negatiivisesta teollisesta kehityksestä sekä muuttoliikkeestä itsessään. Erittäin mielenkiintoinen vuosikymmenen tässä suhteessa, johon pandemian jälkeinen jakso tuo uudenlaisia kehityspiirteitä.

Palkkatason muutoksia tarkasteltaessa on muistettava, että vuonna 2019 väestön keskimääräinen palkkatulotaso oli kuitenkin edelleen korkein isoissa kaupungeissa ja niiden lähikunnissa. Isoissa kaupungeissa keskimääräinen palkkatulo asukasta kohden oli kaksinkertainen verrattuna etäällä keskuksista sijaitseviin maaseutumaisten alueiden kuntiin.

#Alueidentutkimus2021

Syyskuussa julkaistussa kuntien tulevaisuuskunnon tutkimuksessa  tarkastelimme Suomen alueiden tilannetta inhimillisen pääoman, tuottavuuden ja vihreän rakennemuutoksen indikaattoreilla. Eräiksi tuottavuuden kuvaajiksi nostimme kuntien väestön tulotason keskiarvon vuonna 2019 ja palkkatulotason muutoksen jaksolla 2009-2019.

Vuonna 2019 väestön keskimääräinen palkkatulotaso oli odotetusti korkein isoissa kaupungeissa ja niiden lähikunnissa. Isoissa kaupungeissa keskimääräinen palkkatulo asukasta kohden oli kaksinkertainen verrattuna etäällä keskuksista sijaitseviin maaseutumaisten alueiden kuntiin. Palkkatuloilla mitaten kymmenen kärjen kunnat olivat kaikki Uudenmaalta, mutta mukaan kiilasi Pirkkala Pirkanmaalta. Kun katsotaan tilannetta kartalla, erottuu sieltä kaupunkiseutujen lisäksi kuntia tai kuntaryhmiä, joissa palkkatulotaso on selvästi korkeampi kuin ympäröivällä alueella. Omien kuntaryhmiensä kärjessä olivat Espoo (A1), Kauniainen (A2), Oulu (B1), Masku ja Kaarina (B2), Porvoo (C1), Keminmaa ja Eurajoki (B2), Uusikaupunki (C3) ja Kittilä (C4).

Lisäksi vertailimme tutkimuksessamme keskimääräistä ansiotulotasoa kuntaryhmittäin tilanteeseen Ruotsissa. Tässä vertailussa on mielenkiintoista se, että isoissa kaupungeissa keskimääräinen ansiotulotaso asukasta kohden vuonna 2019 oli yhtä suuri. Muissa kuntaryhmissä keskimääräinen ansiotulotaso oli 2000-5000 euroa pienempi kuin Ruotsissa. Kiinnostavaa on lisäksi, että ero on suurin isojen kaupunkien lähikunnissa, sillä Ruotsissa nämä kunnat johtavat ansiotulotasotilastoa.

#Alueidentutkimus2021