Allianssimalli kestävän ja älykkään kaupungin toteutusmuotona

Tutkimme vuoden 2022 aikana EU Horizon 2020 Sustainable energy Positive & zero cARbon CommunitieS (SPARCS) -hankkeen (www.sparcs.info) osaprojektissa yhteiskehittämisen potentiaaleja ja rajoitteita kestävän kaupunkialueen suunnittelun ja jatkuvan arvonluonnin menettelynä. Espoo on yksi hankkeessa uusia ratkaisuja demonstroivista kaupungeista.

Toimeksiannon osana kartoitimme haastatteluin kotimaisissa allianssihankkeissa kertyneitä kokemuksia ja erityisesti allianssihankkeiden soveltuvuutta kestävän ja älykkään kaupungin saavuttamiseen. Kestävän ja älykkään kaupunkialueen tai sen systeemien eli kiinteistöjen, infrastruktuurien ja palveluratkaisujen toteutuksen tavaksi ei aina ole mahdollista tai tarpeen valita allianssimallia. Tällöin voidaan kuitenkin lainata ja soveltaa alliansseissa kehitettyjä organisoitumisen ja sopimisen periaatteita, yhteiskehittäviä työtapoja ja motivoinnin keinoja.

Allianssin hyödyt liittyvät erityisesti yhteistyön laatuun ja uusien ratkaisujen kehittämiseen. Allianssimallissa toteutettavalle hankkeelle määritellään tavoitteet ja kannustinjärjestelmä, joiden perusteella tilaajalla, suunnittelijoilla ja rakentajilla on yhteiset intressit tavoitellun lopputuloksen tuottamiseen sekä budjetissa ja aikataulussa pysymiseen. Kehitysvaihe on allianssiprojektin kannalta merkittävä, sillä silloin määritellään, mitä hanke tulee maksamaan ja millä aikataululla se voidaan toteuttaa sekä millainen kannustinjärjestelmä siihen liittyy. Kestävyyden tavoittelun kannalta tämä on se vaihe, jossa määritellään mitattavat tavoitteet asettamalla, miten kestävyysnäkökulmat tai älykkäät ratkaisut halutaan kytkeä osaksi hanketta.

Kaupunki on aina jollakin tavalla yhteistyötaho tai jopa allianssin osapuoli. Kaupungin allianssia tukeva organisaatiorakenne ja sitoutuminen ovat keskeisiä allianssin onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Allianssi vaatii kaupungin henkilöstöltä enemmän sitoutumista ja osallistumista kuin perinteinen alueiden kehittämistapa. Lisäresursseja tarvitaan, jotteivat muut tehtävät jää allianssin jalkoihin ja toisaalta, jotta allianssiin voidaan resursoida riittävästi kaupungin työpanosta. Vaativan allianssihankkeen onnistumista varmistaa esimerkiksi kaupungin organisaatiomalli, joka mahdollistaa avoimen keskusteluyhteyden virkamiesten ja luottamushenkilöiden välillä ja allianssin etenemisen kannalta riittävän nopeat päätökset. Myös allianssin johtamisjärjestelmällä on väliä hankkeen innovaatiokyvykkyyden ja kestävyysratkaisujen löytymisen kannalta.

Allianssi ei ole yksiselitteisesti paras toteutusmalli, eikä välttämättä tule perinteistä tapaa edullisemmaksi kokonaiskustannuksiltaan. Malli on raskas ja vaatii perusteellisen kehitysvaiheen toimiakseen. Vastapainoksi toteutusvaiheesta tulee tällöin löytää kustannussäästöjä, jotteivat kustannukset kasva perinteistä mallia korkeammiksi. Kaupungin kannalta keskeisin tavoite on se, että budjetoitu resurssi käytetään järkevästi, jolloin tulee arvioida tapauskohtaisesti paras toteutusmalli kuhunkin tilanteeseen.

Allianssi soveltuu parhaiten kohteisiin, joissa halutaan innovoida uutta, joista löytyy paljon kehittämisen mahdollisuuksia ja joissa asioita ei ole vielä lukittu. Älykästä kaupunkia tavoiteltaessa olisi esimerkiksi tärkeää, että alueelliseen älykkääseen verkkoon voivat liittyä mukaan myös yksittäiset kiinteistöt, jolloin alueellinen älykäs infrastruktuuri ja rakennusten älykkäät järjestelmät voivat keskustella keskenään ja hyötyä toisistaan. Ratkaisu vaatii yhteistoimintaa ja tällöin yhteiskehittämisellä voidaan uusien ratkaisujen lisäksi löytää myös merkittäviä kustannussäästöjä.

Allianssimuotoisessa tekemisessä tavoitteen pitää olla kirkas, sillä hankkeissa voi olla satoja suunnittelijoita, asiantuntijoita ja kaavoittajia. On myös huomioitava, että ymmärrys siitä, mitä kestävyys hankkeessa tarkoittaa tulee määritellä selvästi tavoitteiden asettamisen yhteydessä. Kestävyys pitää pystyä sen jälkeen yhdessä konkretisoimaan toimenpiteiksi ja toteutumista tulee voida seurata. Mittareiden asettaminen ja mittaamisen mahdollistaminen on silloin keskeistä.

Kestävyysmurroksessa ei riitä se, että allianssin suunnitteluryhmässä on mukana kestävyysasiantuntija, vaan on tärkeää, että jokainen asiantuntija ymmärtää, mitä kestävyys heidän sektorillaan tarkoittaa. Omassa asiantuntijuudessa ollaan yleensä varmoja ja tiedetään, miten asiat tehdään. Kestävyysmurroksessa tämä ei enää pidä paikkaansa. Jos halutaan saada allianssin toimijoiden konsortio yhteiskehittämään kestävämpiä ratkaisuja, on luotava avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, jolloin osallistujat ovat valmiita ottamaan uutta tietoa prosessiin ja yhdessä pureskelemaan sitä. Yhteiskehittäminen kestävyysteemassa edellyttää valmiutta kyseenalaistaa sitä, mitä tiedetään ja purkaa totuttuja tekemisen tapoja.

Esimerkiksi Helsingin Kalasatamasta Pasilaan –raitiotien allianssihankkeessa vastuullisuustavoitteita on jalkautettu muun muassa selkeästi määriteltyjen arvojen, perehdyttämisprosessin sekä arviointityökalujen avulla. Lisäksi oleellisena osana allianssissa on hankkeen sisäiset kannustinjärjestelmät ja innovaatiopalkkiot. Hanketason kokemuksiin perustuen nykytilanteessa kestävyyden edistämiseksi on tärkeää, että kaikkien osapuolien tietotasoa kasvatetaan ja ymmärrystä lisätään esimerkiksi päästöjen vähentämisestä sekä ekosysteemipalveluiden tuottamista hyödyistä.

Jotta toteuttajataho sekä tarvittavia ratkaisuja tarjoavat yritykset olisivat kiinnostuneita antamaan osaamistaan ja aikaansa yhteiskehittämiseen ja suunnitteluun, on niiden saatava siitä liiketoiminnallista hyötyä.

Perinteisellä tavalla toteutettujen aluekehityshankkeiden alussa ei vielä voida kilpailuttaa erikseen urakoita, joiden kautta saataisiin urakoitsijat mukaan kehittämiseen. Allianssi on näissä tilanteissa mahdollinen yhteiskehittämisen toimintamalli. Sen ytimessä on kuitenkin kaupallinen malli, jolle se perustuu. Sopimusvaiheessa tulee määritellä se, mitä toimijat saavat vastineeksi osallistumisestaan: esimerkiksi saavat vastattavakseen infran tai julkisten rakennusten rakentamisen alueella.

Innovatiivisia ratkaisuja, niin älykkääseen kuin kestäväänkin kaupunkiin liittyen voidaan kartoittaa muun muassa innovaatiokilpailuiden kautta. Niissäkin oleellisena näkökulmana on se, miten ratkaisujen tuottaja hyötyy siitä, että antaa panoksensa yhteiseen suunnitteluun. Myös jonkin tyyppinen ali-allianssi on mahdollinen. Innovatiivisten ratkaisujen käyttöönoton kannalta on tärkeää, että lupaviranomainen on mukana riittävän varhaisessa vaiheessa. Rakentaminen on täynnä erilaisia prosesseja, jotka tulee integroida kokonaisprosessiin. Jo kehittämisen alkuvaiheessa olisi hyvä saada pohdittua uusien ratkaisujen hyväksyttävyys ja kustannussäästön potentiaali.

Alliansseissa, jotka muovaavat yhteistä kaupunkitilaa tai liikkumisjärjestelmää tulee olla vahvat palvelumuotoilun ja yhteiskehittämisen ohjelmat, joissa huomioidaan asukkaiden ja muiden osallisten näkökulmat Tampereen raitiotie on erinomainen esimerkki yhteisön kanssa suunnittelusta, jonka kautta hanke saavutti hyväksyntää ja loi tulevaa käyttäjäkuntaa.