Kestävyyden huomiointi ekologisesta näkökulmasta on ollut liikennesuunnittelun ja liikennejärjestelmän kehittämisen perusvaatimuksia jo pitkään. Kestävyydestä puhutaan kuitenkin vähemmän laajempana käsitteenä, joka huomioi myös taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden, vaikka näiden huomiointi hyvinvointia luovan kaupunkiympäristön kehittämisessä nykyisille ja tuleville sukupolville on yhtä lailla tärkeää.
Liikennejärjestelmä vaikuttaa merkittävästi niin yksilön liikkumisvapauteen kuin myös asuinympäristön laatuun ja turvallisuuteen. Sen vuoksi sosiaalisesti kestävien kaupunkien yksi merkittävistä osatekijöistä on liikkumisen ja liikenneympäristön sosiaalinen kestävyys.
Sosiaalisen kestävyyden tavoittelu on kompromissien hakemista liikenteen hyötyjen ja haittojen välillä
Sosiaalisessa kestävyydessä on kyse ihmisten hyvinvoinnista, oikeudenmukaisuudesta, vaikutusmahdollisuuksista ja yhdenvertaisuudesta, kuten sosiaalista kestävyyttä koskevan blogisarjamme avauksessa nostettiin esille . Nämä ovat hyvin kokemuksellisia asioita, mikä vaikeuttaa hankkeiden ja suunnitelmien sosiaalisen kestävyyden arviointia.
Liikenteen ja liikkumisen näkökulmasta sosiaalisen kestävyyden arvioinnissa vastakkain ovat liikenteen ja liikkumisen hyödyt ja haitat sekä niiden jakautuminen eri väestöryhmille ja sukupolville. Toisaalta liikennejärjestelmän tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle vapaa liikkuminen ja erilaisten toimintojen saavutettavuus, mutta samalla liikenteen negatiiviset vaikutukset näkyvät muun muassa päästöinä, elinympäristön laadun ja liikenneturvallisuuden heikkenemisenä sekä estevaikutuksina.
Sosiaalinen kestävyys on tavoitteena hankala, koska ihmisten näkökulmat saattavat erota merkittävästi. Toisille ryhmille vapaa liikkuminen ja palveluiden saavutettavuus voidaan saavuttaa tavoilla, jotka aiheuttavat merkittäviä haittoja toisille. Miten esimerkiksi arvotetaan suuren raideinvestoinnin hyödyt ja haitat, kun se tarjoaa toisaalta nopeamman, tehokkaamman ja ympäristöystävällisemmän tavan liikkua monille ihmisille, samalla kuitenkin muuttaen toisten asuinympäristöä merkittävästi melu- ja maisemahaittojen sekä estevaikutusten myötä pahimmillaan pakottaen heidät jopa muuttamaan kotoaan? Kenen saama hyöty painaa liikennejärjestelmän kehittämisessä eniten?
Sosiaalisesti kestävää ympäristöä luodaan heikoimmassa asemassa olevien ehdoilla
Erityisesti kaupungeissa liikennejärjestelmän suunnittelun lähtökohdaksi on sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta nostettava kaikkein haavoittuvimmissa asemassa olevat: lapset, iäkkäät, liikuntarajoitteiset tai muuten itsenäisen liikkumisen kyvyltään heikommassa asemassa olevat. Kun luomme ympäristöä, jossa näiden ryhmien liikkuminen on turvattua, luomme hyvää kaupunkiympäristöä kaikille. Kävely-ympäristöön ja esteettömyyteen panostaminen vaatii kuitenkin usein ajoneuvoliikenteen rajoittamista joko nopeuksia laskemalla, läpiajoliikennettä rajoittamalla tai pysäköintirajoituksilla, jolloin ollaan taas aiemmin esitetyn kysymyksen äärellä: Kenen saama hyöty painaa liikennejärjestelmän kehittämisessä eniten?
Liikkumisen olosuhteita kehitettäessä, tulisi pohtia liikennejärjestelyiden vaikutusta myös asuinalueiden yhteisöllisyyteen. Ajattelu, jossa rajaamme katutilan kaupungeissa vain liikkumista varten on vanhentunutta. Katuympäristöt ovat keskeinen osa oleskelun ja kaupunkielämän verkostoa, ja niiden on tarjottava turvallinen ja miellyttävä ympäristö tähänkin tarkoitukseen.
Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta liikennejärjestelmän kehittämisessä keskeistä on myös asukkaiden vaikutusmahdolliset ja osallisuus. Paras lopputulos saadaan, kun asukkaita osallistetaan riittävästi ja riittävän varhaisessa vaiheessa.
Low Traffic Neighbourhood -toimintamalli tähtää sosiaalisesti kestäviin asuinalueisiin
Low Traffic Neighbourhood (vapaasti suomennettuna rauhallisen liikenteen naapurusto) on Lontoosta lähtöisin oleva toimintamalli, jonka tavoitteena on mahdollistaa turvallinen kävely, pyöräily, kohtaaminen, oleskelu, leikki ja yhteisöllisyyden kasvu omalla kotikadulla vähentämällä asuinalueen läpiajavaa autoliikennettä. Toimintamallin yhtenä kulmakivenä on yhteissuunnittelu ja vuorovaikutus asukkaiden kanssa: heillä on aito mahdollisuus vaikuttaa toteutettaviin ratkaisuihin sekä osallistua aktiivisesti oman asuinalueensa kehittämiseen.
