Puretaan ja käytetään uudelleen - Rakennukset resursseina

Purettujen rakennusten määrä on ollut kasvussa viime vuosikymmenen. Vuotuinen määrä oli 2023 jo lähes 8000 rakennusta. Määrällisesti purkamista tapahtuu eniten Uudellamaalla ja muissa suurissa kaupungeissa, missä rakennuksia on paljon ja kohteena ovat nyt erityisesti 1970–80-lukujen rakennukset. 

Kunnat ovat rakennusperinnön vaalimisen ohella kirjanneet ilmasto- ja kestävyystavoitteet strategisiin ohjelmiinsa. Rakentamisen materiaalisidonnaiset päästöt eivät kuitenkaan sisälly niihin kansallisen päästöjen seurantajärjestelmän mukaisiin mittareihin, joita vähähiilisyyteen sitoutuneilla kunnilla on käytössä. Rakennusten osalta seurataan tyypillisesti lämmitysenergian ja sähkönkulutuksen aiheuttamia päästöjä. 

Olemassa olevaa rakennuskantaa koskevan päätöksenteon kannalta materiaalisidonnaiset päästöt ovat kuitenkin keskeisiä ja niiden merkitys korostuu entisestään, kun energiantuotanto kehittyy yhä vähäpäästöisemmäksi. Rakennuksen purkaminen ja korvaaminen uudisrakentamisella aiheuttaa hiilipiikin, joka vastaa ratkaisusta riippuen alkuperäisen rakennuksen usean kymmenen vuoden energiankulutusta. Samalla kuluu luonnonvaroja, syntyy jätettä ja häviää rakennusperintöä. 

Kaavoittajina, kiinteistönomistajina ja lupapäätösten sekä julkisten hankintojen tekijöinä kunnat ovat keskeisessä roolissa rakennettua ympäristöä koskevassa päätöksenteossa. On kuitenkin perusteltua kysyä, ovatko talouden puristuksessa sinnittelevät kunnat kykeneviä rakennusperinnön ylläpidon turvaamiseen ja ympäristötavoitteisiin sitoutumiseen.

Lainsäädäntö ohjaa kohti uutta

Pääosin vuoden 2025 alusta voimaan tullut uusi rakentamislaki edistää rakennusten elinkaaren pidentämistä ja kiertotaloutta monin tavoin. Uudisrakentamista ohjataan vähähiiliseksi ja ilmastopäästöjä huomioidaan rakennusten koko elinkaaren ajalta sekä erityisesti materiaalivalinnoissa. Laki asettaa vaatimuksia uusien rakennusten elinkaariominaisuuksille, kuten pitkäikäisyydelle, muunneltavuudelle, korjattavuudelle ja purettavuudelle. Se ohjaa rakentamista pitkäikäisiin ja helposti huollettaviin ratkaisuihin sekä edistää materiaaliselosteiden ja -pankkien käyttöä, jotka helpottavat materiaalien jäljitettävyyttä ja uudelleenkäyttöä. Tehokkainta ja ympäristöystävällisintä uudelleenkäyttö on toki rakennuspaikalla.  

Muuttuneen lainsäädännön myötä on pystyttävä entistä valistuneemmin esittelemään rakennuskantaa koskevia päätöksiä. Samalla on tunnistettava, ettei poliittinen päätöksenteko käytännössä aina nojaa suosituksista johdettuihin argumentteihin tai edes taloudellisiin faktoihin korjauskustannusten ja elinkaariajattelun edullisuudesta, vaan silti voidaan päättää purkamisesta jauudisrakentamisesta. Kyse on myös tunteista ja arvoista ja siitä, minkä koetaan olevan mieluisin tulevaisuuden vaihtoehto.

Rakennusosien uudelleenkäytön nykytila

Tarkastelimme rakennusosien uudelleenkäytön nykytilaa osana Rakennettu Suomi 2025 tutkimustamme. Rakennustuotteiden uudelleenkäytöllä tarkoitetaan purettavasta rakennuksesta vapautuvien rakennustuotteiden tai niiden osien käyttämistä uudelleen rakennustuotteena. Esimerkiksi tiilen käyttö tiilenä on uudelleenkäyttöä, ja jos se murskataan, niin kierrätystä materiaalina. Rakennusosien uudelleenkäytöllä ja kierrätettyjen materiaalien hyödyntämisellä luontovaikutusta voidaan vähentää ilmastopäästöjä laajemmin. 

Rakennus- ja purkujätteestä kierrätetään Suomessa tällä hetkellä alle 60 %, kun EU:n tavoite on 70 %. Rakennusmateriaalien ja -osien uudelleenkäyttö on yleistymässä, mutta rakentamista koskevat määräykset ja vaatimukset hidastavat etenemistä. Rakentaminen on kuitenkin materiaali-intensiivistä eli kuluttaa merkittävästi luonnonvaroja ja tuottaa paljon jätettä, joten kiertotalouden edistäminen on perusteltu tavoite.

Purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitys on uuden lain mukaan tehtävä rakentamis- tai purkamislupaa haettaessa tai purkamisilmoitusta tehtäessä. Tiedot rakentamisessa käytettyjen rakennustuotteiden määristä uusissa ja laajamittaisesti korjattavissa rakennuksissa tulee rakennustuoteluettelossa antaa koneluettavassa muodossa. Tämä velvoite koskee samoja rakennustyyppejä kuin velvoite ilmastoselvityksestä.

Tuotteiden kelpoisuuden arviointi ja markkinatilanne

Rakentamiseen käytettävien tuotteiden kelpoisuutta arvioidaan EU:n rakennustuoteasetuksen (305/2011) mukaisen eurooppalaisen CE-merkinnän ja suoritustasoilmoituksen avulla. Uudelleenkäytettävää rakennustuotetta ei tarvitse CE-merkitä, jos tuotetta ei olennaisesti muuteta. 

Uudelleenkäytettävien tuotteiden kelpoisuus osoitetaan rakennuspaikkakohtaisesti. Tällöin rakennusvalvonnan päteväksi katsoma taho selvittää tuotteen olennaisten ominaisuuksien suoritustasot ja vertaa niitä käyttökohdekohtaisiin vaatimustasoihin. Ominaisuuksien suoritustasot voidaan määrittää testaamalla, laskemalla, mittaamalla tai arvioimalla olemassa olevien tuotetietojen pohjalta. 

Markkinoilla on jo joitakin uudelleenkäytettäviä tuotteita välittäviä toimijoita ja saatavilla on tuotteita kuten betonielementit, tiilet, liimapuupalkit ja pilarit. Lisäksi on saatavilla muita tuotteita, kuten sisälasiseinät, sisäovet, alakattojärjestelemät, parketti, tekstiililattia, kalusteet ja valaisimet. Tarjonta on tosin vielä rajallista ja pistemäisesti organisoitua. Keskeisiä rakennusosien uudelleen käytön esteitä ovat saatavuus, rakentamista koskevat säädökset, rakentamisen aikataulu, osaaminen ja kustannukset. Uudelleenkäyttöä tulisi vakiinnuttaa ja volyymia lisätä, mikä kasvattaisi osaamista ja todennäköisesti laskisi kustannuksia. Myös purkamisen menetelmillä on väliä.  Rakennukset on purettava siten, että mahdollisimman suuri osa materiaaleista ja rakennusosista voidaan käyttää uudelleen.

Uudisrakentamisen kiertotalous

Uudisrakennuksista voidaan tehdä kierrätettäviä suunnittelu- ja materiaalivalinnoilla. Niissä voidaan käyttää kierrosta saatavia rakennusosia ja materiaaleja, kuten terästä, betonia ja puuta. Uusien osien kohdalla rakennukset voidaan suunnitella modulaarisiksi, jotta osia voidaan aikanaan helposti purkaa, vaihtaa ja käyttää uudelleen.

Kiertotalouden periaate on lyhyesti seuraava: vältetään jätteen syntymistä ja pyritään hyödyntämään kaikki materiaalit mahdollisimman tehokkaasti. Tavoitteena on muodostaa luonnon kiertokulkujen kaltaisia suljettuja materiaalikiertoja ja markkinan kehittyessä saada aikaan yhä enemmän taloudellisia säästöjä.

Rakennusosien uudelleenkäytön edistämisen keinoja 

Rakennusten elinkaaren pidentämiseen ja kiertotalouden edistämiseen liittyy suuri joukko erilaisia toimijoita ja keinoja. Seuraavassa on listattu keskeisiä keinoja rakennusosien ja materiaalien uudelleenkäytön osalta:

• Suunnittelu: Hankkeille vaaditaan laadittavaksi riittävän varhaisessa vaiheessa kiertotaloussuunnitelmat, joissa huomioidaan materiaalien uudelleenkäyttö ja kierrätys.
• Teknologia: Digitaaliset ratkaisut, kuten materiaalipassit, helpottavat materiaalien jäljitettävyyttä ja kierrätystä. Kaupan ja vaihdon digitaaliset alustat tehostavat kiertoon tarjoutuvien materiaalien välitystä ja siten parantavat saatavuutta.
• Koulutus: Lisäämällä tietoisuutta kiertotalouden hyödyistä ja osaamista käytännön toteutuksessa voidaan rakennusalan toimijoita kannustaa kierrättämään enemmän.
• Säädökset, ehdot ja sanktiot: Rakentamisen lainsäädännöllä ja määräyksillä, lainaehdoilla sekä maksuilla ja veroilla ohjataan rakentamisen valtavirran periaatteiden ja käytäntöjen kehitystä.
• Kaavoitus: Kaavoituksen käynnistäminen hyvissä ajoin voi tukea sekä rakennusten elinkaaren pidentämistä että kiertotalousratkaisuja. Olemassa olevien rakennusten osien ja materiaalien hyödyntäminen rakennuspaikalla tulisi olla tekijänä mukana tontin tulevaa käyttötarkoitusta pohdittaessa ja hankevaihtoehtojen muodostamisessa.

Edellisten lisäksi yleistä ajattelun tapaa ja arvomaailmaa tulee muuttaa omistajien, rahoittajien ja poliittisten päätöksentekijöiden keskuudessa. Sen vuoksi erilaisiin pitkäaikaisiin viestintätoimiin tulisi kohdentaa resursseja. Lisäksi rakennusten ja rakennusosien uudelleenkäytön onnistuneista esimerkeistä koottu ratkaisupankki voisi vauhdittaa muutosta. On realismia hyväksyä myös purkamisia, mutta hallitusti ja mahdollisimman vähin rakennusperinnön menetyksin.